Elio ja Emily, Biscuit -karhukaksosvauvat, olivat söpöjä veijareita. He rakastivat pienten esineiden piilottamisesta huonekalujen väliin, jolloin koko perhe joutui hätäpäissään etsimään niitä ympäriinsä. Mutta on ollut tilanteita, joissa heidän veijarimaisuutensa on osoittautunut hyödylliseksi kaikille. Eräänä päivänä Biscuit -karhuisä Lloyd piirsi mallia talosta. ”Hmm, jokin ei ole kohdallaan, mutta en osaa sanoa mikä”, hän mutisi itsekseen. Kun hän alkoi torkahdella työpöytänsä ääressä, yksi hänen piirustuksistaan leijui lattialle. Tämän nähdessään Elio ja Emily tarttuivat värikynisiin ja alkoivat värittää piirustusta.”
Kun Lloyd heräsi, hän katseli piirrosta, joka oli täynnä raapustuksia. ”Häh? Mitä täällä on tapahtunut? Hetkinen, eihän tämä ole lainkaan huono.” Kaksosten raapustukset antoivat hänelle loistavan idean suunnitteluun. Lloyd hymyili lempeästi Eliolle ja Emilylle, jotka pitivät yhä värikyniä kädessään. ”Ovatko kaksi pientä velhoa tehneet taikoja töihini, kun nukuin päiväunet?”, hän kysyi.
Eräänä päivänä Biscuit -karhuperheen äiti Elena oli puutarhassa töissä. Kun hän piti pienen tauon, Elio ja Emily alkoivat nyppiä ruohonkorsia yksi kerrallaan kukkapenkistä. Elena katsoi iloisia ja mutaisiksi tulleita kaksosia ja hymyili. ”Ovatko kaksi pientä velhoa tehneet taikoja puutarhassa nyppimällä rikkaruohoja? Se on ihanaa!"
Perhe alkoi kutsua Elion ja Emilyn ilkikurisia temppuja ’kahden pienen velhon avuliaiksi teoiksi’. Eräänä päivänä Molly, Biscuit -karhutyttö, löysi kirjanmerkin, joka oli sattumalta liu’utettu hänen lempikirjansa sisään. Avatessaan kirjan hän sanoi kaksosille: ’Tämä on paras kohta! Minä luen sen teille.’ Ja niin kolmikko nautti yhdessä tarinatuokiosta."
Eräänä päivänä Theo, Biscuit-karhupoika, joka rakasti syömistä, toivoi ääneen: ’Toivon, että jonain päivänä ne kaksi pientä velhoa tuovat minulle herkullisia välipaloja.’ Theo, joka oli myös taitava kokki, oli leiponut monia herkullisia keksejä ja laittanut ne kauniiseen keksipurkkiin. Eräänä päivänä hän avasi keksipurkin ja huomasi, että jokaisesta keksistä oli purtu pala pois. Katsoessaan Elioa ja Emilyä, jotka näyttivät todella onnellisilta keksimuruja kasvoillaan, hän purskahti nauruun ja sanoi: ’Tyypillisiä velhoja! Te tiedätte tarkalleen, missä herkulliset asiat ovat, eikö niin?’
LOPPU
HUOMAUTUS 